15.5.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli puhelinosuuskunnalle B:lle 27.9.1977 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Piikkiön KO:ssa kertonut, että hän oli ollut vuodesta 1964 lukien osuuskunnan palveluksessa viimeksi keskusasennustyönjohtajana ja että osuuskunta oli 20.4.1977 ilman laillista syytä purkanut A:n työsopimuksen päättyväksi samana päivänä, mistä alkaen A oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, 6 päivän palkkaa vastaava määrä osuuskunnan velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi työsuhteen laittoman purkamisen aiheuttamasta vahingosta 6 kuukauden työttömyysajalta 3 280 markan kuukausipalkan mukaan laskettuna 19 680 markkaa, vuosilomakorvausta työttömyysajalta 6 lomaan oikeuttavalta kalenterikuukaudelta saman kuukausipalkan mukaan laskettuna 1 574 markkaa 40 penniä ja odotusajan palkkana, kun A:lle ennen irtisanomista kuluneelta ajalta tulevan lomakorvauksen suorittaminen oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, 6 päivän palkkaa vastaava määrä 894 markkaa 50 penniä eli kaikkiaan 22 148 markkaa 90 penniä laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Puhelinosuuskunta B:n vastustettua kannetta ja vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluista KO p. 23.11.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli ollut osuuskunnan palveluksessa toistaiseksi voimassa olevaksi tarkoitetussa työsopimussuhteessa toimien osuuskunnan keskusasennustyönjohtajana ja että hänellä tässä asemassa oli ollut laskutuskautta kohden kuudensadan sykäyksen vapaapuheluoikeus sekä lisäksi selvitetyksi, että A:n asunnossa olevaan puhelimeen oli toimitetun kotietsinnän yhteydessä todettu kytketyn keskuksesta erillisen sykäyksenlaskijan ja että A:n työsopimus oli osuuskunnan toimesta 20.4.1977 purettu mainitun kytkennän johdosta, minkä seurauksena A oli joutunut olemaan työttömänä ainakin 12.11.1977 saakka ja hänelle oli näin ollen aiheutunut osuuskunnan menettelystä vahinkoa, mutta sen sijaan selvitystä puuttuvan siitä, että sykäyksenlaskijaa olisi käytetty osuuskunnan vahingoksi. Sen vuoksi ja koska osuuskunnalta oli katsottava puuttuneen työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetun tärkeän syyn työsopimussuhteen lakkauttamiseen, KO, hyläten vaatimuksen odotusajan palkan suorittamisesta, koska vuosiloman korvausta ei ollut pidettävä työsopimuslaissa tarkoitettuna työsuhteesta johtuvana saatavana, joka oikeutti odotusajan palkkaan, sekä muut vaatimukset enemmälti, oli velvoittanut osuuskunnan työsopimuslain 51 §:n nojalla suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena työansion ja lomakorvauksen saamatta jäämisestä yhteensä 21 254 markkaa 40 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta 27.9.1977 lukien. Osuuskunta oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 1 350 markalla.

Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset saattoivat jutun, t. 30.6.1978 oli tutkinut sen; ja koska A:n menettelyä, kun hänen oli näytetty luvatta kytkeneen KO:n päätöksessä kerrotun toimensa nojalla käyttöönsä saamaansa virkapuhelimeen erillisen sykäyksenlaskijan, jota voitiin käyttää niin, että sanotun puhelimen laskutukseen oikeuttavan sykäyslukeman muuttuminen keskuslaitteistossa estyi, oli pidettävä sellaisena tärkeänä syynä, ettei osuuskunnalta ollut voinut kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista ja sillä siis oli katsottava olleen oikeus työsopimuslain 43 §:n 1 momentin nojalla heti purkaa osuuskunnan ja A:n välinen työsopimus, koska A:lle työsuhteesta johtuvana saatavana ennen irtisanomista kuluneelta ajalta maksettavan lomakorvauksen suorituksen, kun A:lle oli työsuhteen purkamisen yhteydessä ilmoitettu sen olevan heti nostettavissa osuuskunnan kassasta, ei voitu katsoa viivästyneen sillä tavoin kuin työsopimuslain 22 §:n 5 momentissa tarkoitettiin, HO oli, kumoten KO:n päätöksen, hylännyt kanteen sekä velvoittanut A:n suorittamaan osuuskunnalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista KO:n osalta 1 200 markkaa.

A pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon sisällyttäen lupahakemukseen muutoksenhakemuksen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Hämäläinen: myönnän kuten enemmistökin muutoksenhakuluvan. Tutkiessani jutun totean, että työsopimuslain 22 ja 24 §:n mukaan työpalkka on, jollei toisin ole sovittu, maksettava palkanmaksukauden viimeisenä päivänä. Työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi. Rahapalkka on maksettava työajan päättyessä työpaikalla tai sen läheisyydessä, ellei toisin ole sovittu. Milloin palkka sopimuksen mukaan suoritetaan työntekijän pankkitilille taikka pankki- tai postisiirron välityksellä, on maksu tai siirtomääräys, ellei toisin ole sovittu, lähetettävä niin ajoissa, että palkan voidaan laskea olevan erääntymispäivänä työntekijän käytettävissä, minkä ohessa hänelle on varattava mahdollisuus tarpeen vaatiessa saada palkka tai osa siitä käteisenä. Jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyy, työntekijällä on oikeus saada täysi palkka odotuspäiviltä, kuitenkin enintään kuudelta päivältä.

Jutun asiakirjoista ilmenee, että osuuskunta on pitkähkön ajan maksanut Maskun keskusrakennuksessa asuneen A:n palkan A:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti pankkisiirron välityksellä A:n tilille erääseen Maskussa toimivaan rahalaitokseen. Työsuhteen purkamisen yhteydessä on A:lle ilmoitettu, että puheena oleva vuosilomakorvaus oli nostettavissa osuuskunnan kassasta. A:n jätettyä sen nostamatta, osuuskunta on lähettänyt korvauksen A:lle pankkisiirtona elokuussa 1977.

Edellä selostetut työsopimuslain säännökset ja A:n kanssa palkanmaksutavasta tekemänsä sopimus huomioon ottaen osuuskunnan olisi tullut joko tarjoutua maksamaan vuosilomakorvaus käteisenä tai maksaa rahat heti pankkisiirron välityksellä aikaisemmin sovittua maksutapaa käyttäen A:lle. Osuuskunta ei ole kuitenkaan näyttänyt, että työsuhteen purkaminen olisi tapahtunut osuuskunnan kassan sijaintipaikkaan nähden sellaisissa olosuhteissa, että mainittua, rahojen nostettavissa olemista koskenutta ilmoitusta olisi pidettävä käteissuorituksen tarjoamisena. Tämän vuoksi ja kun pankkisiirron välityksellä tapahtunutta suoritustakaan ei ole tehty heti kun se olisi voinut tapahtua, katson, että osuuskunta on velvollinen maksamaan A:lle vaaditun odotusajan palkan.

Näillä ja muutoin HO:n tuomiossa sanotuilla perusteilla olen jutun lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Leivonen: en myönnä muutoksenhakulupaa. Velvoitan A:n suorittamaan osuuskunnalle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 650 markkaa.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta katson, kuten oikeusneuvos Hämäläinen, että purkaessaan A:n työsopimuksen osuuskunnalla on ollut oikeus noudatetusta pankkisiirron käyttämiseen perustuneesta palkanmaksutavasta poiketen suorittaa A:lle tuleva, työsuhteen päättyessä maksettavaksi erääntynyt lomakorvaus käteisenä työpaikalla tai sen läheisyydessä. Kun A:n tehtäviin hänen toimenkuvauksensa mukaan on kuulunut myös osuuskunnan kassan sijaintipaikkakunnalla Raisiossa olevassa puhelinkeskuksessa suoritettavien töiden johtaminen ja valvominen, katson, että riippumatta A:n asuinpaikasta ja siitä, missä hänen työsopimuksensa purkaminen on tapahtunut, osuuskunta ilmoittaessaan A:n lomakorvauksen olevan nostettavissa osuuskunnan kassasta on tarjoutunut suorittamaan A:lle tämän korvauksen hänen työpaikallaan tai sen läheisyydessä. Täten suoritettuna lomakorvaus olisi ollut A:n saatavissa nopeamminkin kuin se pankkisiirtoa käyttäen olisi tullut hänen pankkitililleen. Näin ollen tämän työsuhteesta johtuvan saatavan maksu ei ole A:n työsuhteen päättyessä viivästynyt. Sen vuoksi ei ole syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, jonka siis jätän pysyväksi.